Olipa kerran pieni herttainen tyttö,jota kaikki
ihmiset rakastivat,mutta eniten kaikista häntä
rakasti hänen mummonsa,joka ei tiennyt mitä
kaikkea hyvää hän oli antanut lapselle.Kerran
hän lahjoitti hänelle punaisen hilkan ja koska
se oli kovin soma,ei tyttö tahtonut mitään
muuta päähinettä enää käyttää ja siksi häntä
ruvettiin kutsumaan Punahilkaksi.Eräänä
     päivänä äiti sanoi tytölle:"Kuuleppas,
Punahilkka,tässä on palanen kakkua ja pullo
viiniä,vie ne mummolle.Hän on sairas ja
huonoissa voimissa ja tarvitsee hiukan
virkistystä.Lähde matkaan,ennenkuin tulee
kovin kuuma ja kävele siivosti äläkä poikkea
tieltä,muuten kompastut ja rikot pullon eikä
mummolle jää mitään juotavaa ja kun astut
tupaan,niin älä unohda sanoa hyvää päivää
äläkä kurkistele joka nurkkaan.Kyllä minä teen
kaiken sen,sanoi Punahilkka äidille ja antoi
kätensä vakuudeksi.